Liikenne, ajaminen ja opettaminen ovat aina lähellä sydäntäni. Tunnen intohimoa ja vastuuta välittää turvallista ja vastuullista liikennekäyttäytymistä tuleville liikenteessä liikkujille.
Autoilun oppimisessa ei ole oikotietä onneen. Asiat käydään läpi alkeista alkaen. Pikkuhiljaa vaatimustasoa kasvattaen. Ihan siinä toistojen määrässä, kuin mitä itsekukin yksilöllisesti on valmis ja kykenevä opetusta omaksumaan. Lakisääteinen minimimäärä on niin vähäinen, että todella harvalle, normaalille oppijalle, minimimäärä opetusta riittää. Yleensä tuohon opetuksen minimäärän riittämisen taustalla on jotakin alan harrastuneisuutta kuten esim. prätkäilyä, rata-autoilua, rallicrossia tms. Eli ei kannata huolestua, mikä vikana, jos itse ei opiniin helposti ja nopeasti, kuin että minimimäärällä opetusta ehtisi kasvaa vastuulliseksi ja turvalliseksi ja itsenäiseksi kuskiksi.
Ajotunnit sovitaan yleensä vasta, kun teoriakoe on ensin suoritettu hyväksytysti. Tällöin voidaan kuvitella, että liikennesäännöt on jo edes teoriassa hallinnassa, joten ajotunnilla sitten lähdetään toteuttamaan niitä jo teoriassa opittuja liikennesääntöjen noudattamisia. Auton tekniikan hallinnan ohella.
Ei se oikeasti yleensä ole niin helppoa, kuin mitä luulisi. Tosin, se on taas siitä yksilöllisestä kyvystä oppia ja omaksua asioita. Ja tosiaankin, ajaminen itsessään on hauskaa ja tarpeellista.
Se, miten me liikutaan tuolla liikenteessä, on monen pienen pala summa. Kukaan meistä ei halua kuolla tai vammautua liikenteessä, joten kaikkien meidän on syytä miettiä sitä omaa osuutta koko liikenneturvallisuudessa.
Ennakoi. Hanki osaamista ja kokemusta.
Suunnittele. Mitä? Missä? Milloin? Miten? Entäs muut? Mitä jos? Jne.
Toteuta. Turvallisesti. Tilannenopeus ja ympäristö ja muut muuttujat huomioiden.
Tutki ja kehity. Miten meni, noin niinku omasta mielestä? Mitä voisin tehdä paremmin? Jne.
